Vapaamielisyys, vapaus, veljeys ja tasa-arvo

1 KAUSI. LIBERAALIT OVAT AINA TOISENA OSAPUOLENA KUTEN NYT TRUMPIN KANSSA

 

Tiedämme, että talouden kasvu ei enää jälkiteollisissa, tietämyksen ja tiedon yhteiskunnissa takaa onnellista tai edes taloudellisesti turvattua elämää. 

​

Kasvu luo pikemmin uhan maailman säilymiselle nykymittaisen tai suuremman ihmiskunnan sisältäen.  

Taloudelle on löydettävä kohtuun suunta, tasapaino luonnon kanssa ja tasa-arvoa enemmän tulojen ja etujen jakaantumisessa maailman väestön kesken ja yhteiskuntien sisällä.

​

Väestö räjähtää nykyisestä kahdeksasta miljardista ihmisestä nopeasti koska hedelmällisyysikäisiä ihmisiä on yksinkertaisesti liian paljon tilanteen tasoittamiseksi eikä Kiinan yhden lapsen konsti ole edes asialistalla missään muualla. 

​

Helsingin yliopiston ympäristötieteen professori Janne Hukkinen toteaa käytettävissä olevan vaihtoehdon: ”näin ollen ainoaksi pelivaraksi kuluvan vuosisadan puoleenväliin mennessä jää pienentää bruttokansantuotteen vuosikasvua henkeä kohden. Paine talouskasvun supistamiseen kohdistuu nimenomaan jälkiteollisiin yhteiskuntiin, koska kehitysmaissa talouskasvua vielä tarvitaan perushyvinvoinnin turvaamiseksi.

​

Edellä esitetty ei ole ideologiaa. Se on termodynaamisten ja aritmeettisten tosiasioiden hyväksymistä. Taloutta ei tarvitse kasvattaa vaan supistaa. Tämä ei tarkoita niukkuutta ja kurjuutta vaan riittävyyttä ja hyvinvointia. Kulttuurien tutkimus on osoittanut, että kulttuurit määrittelevät eri aikoina aineelliset tarpeensa ja niiden tyydyttämiseksi tarvittavat luonnonvarat hyvin vaihtelevasti.”

​

On siis katsottava asioita uudella tavalla, se ei ole tavatonta, historiassa edistyminen liittyy tähän, innovaatioihin, ideoihin ja kykyyn viedä ne toteen.  Olemme suuressa murroskohdassa, momentum pitää käyttää, panna toimeksi koska muu vaihtoehto on lopullinen, fataali.

Akateemiset, mutta ideologiset, poliittiset talousopit eivät ole toimineet, 20 viime vuoden aikana, suunta on ollut monessa suhteessa huonompi vaikka äärimmäisen köyhyyden suhteen on menestyttykin.

​

Maailman finanssijärjestelmä uhkaa kaatua kasinokulttuuriin ja työttömyys uhkaa väestön enemmistöä. Tilanne on kuin maailmansotien välissä, fasismi ja vihaava ääripuhe nostaa päätään kun kansallisuusaate tulkitaan kääntymiseksi sisäänpäin ja menneisyyteen kun historiaa tulkitaan väärin. Sekin jää huomaamatta, että viime vuosisadan menestyneimmät kansakunnat ovat maahan muuton hyödyntäjiä; emigranttimaita, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Ruotsi, Saksa...

​

Meidän on löydettävä vanhentuneen tilalle uutta, sellaista, jota ei vielä ole olemassa – se meidän pitää itse kehittää ja rakentaa. Maailma tarvitsee nyt tutkijoita, mutta ennen kaikkea kansalaisia, jotka ovat valmiita kehittelemään vaihtoehtoisia malleja myös yhdessä; ruohonjuuritasolta käsin,  silloin kun pitää.  

Nyt pitää.

 

​

KAIKEN MAAILMAN LIBERALISMIT JA LIBERAALIT 

Kansalaisten tapa osallistua politiikkaan on muuttunut. Puolueet toivovat, että kansalaiset osallistuisivat poliittisiin instituutioihin.

 

Todellisuudessa poliittisiin instituutioihin kohdistuu voimakkaita odotuksia ja vaatimuksia, joita esitettäessä kyseenalaistetaan vallan rakenteet. 

Ihmiset toimivat instituutioiden sijaan itse tietoverkkojen ja digitaalisen suoran toiminnan keinoin niin hyvässä kuin pahassakin.

 

Paradoksaalisen järkyttävää on, että yhteistoiminnan ollessa ainoa keino varjella luonto - ja itsemme sen osana, me emme pelasta itseämme toimimalla yhdessä, vaan jakaannumme kaikissa asioissa ja puhumme käyttämättä korviamme.

 

Nykydemokratiasssa epäluulosta on tullut taitavasti käytettynä myös vallan rakenteellinen osa, jonka turvin päättäjät toimivat edustuksellisissa demokratioissa ”strategisen viestinnän”, suoranaisen valehtelun, käsitehämäämisen ja salaliitoteorioiden leivän & sirkushuvin modernin kohusoveltamisen kautta.

 

Me emme suvaitse toisiamme, vapaamielisyys on muuttunut ahdasmielisyydeksi ja arvoista on tehty pilkan kohde.

Epäluulo demokratiaa kohtaan on kytköksissä vallan rakenteisiin kohdistuvaan epäluuloon, ne vahvistavat toisiaan.

 

Uusi digitaalinen, verkostoitunut maailma tarjoaa uusille ryhmille lähimallin paikallisesti ja samalla huikean globaalin areenan verkostua.

Sosiaaliseen mediaan on syntynyt kansalaisten uusi oikeusasetelma valvoa, tuomita ja torjua - ja kiittää - poliittisten päättäjien toimintaa.

 

Sen äärimuoto on populismi ja vihapuhe.

 

Vastaus kansanvallan uudistamisessa ei kuitenkaan ole vallan kumoaminen ja demokratian vastaisuus kuten populisteilla useimmiten on, vaan demokratian ja ihmisarvon kunnioitus, niiden kohentaminen ja laillisen yhteiskunnan suojaaminen niin ääriliikkeiltä kuin ahneilta markkinavoimiltakin.

 

Tulisi siis syventää demokratiaa entisestään ja löytää ulospääsy edustuksellisen demokratian ongelmiin. 

 

Liberalismiin kuuluu tasa-arvo, vapaamielisyys ja sallivuus. 

 

Sallivuusperiaate tarkoittaa, että sallittakoon, kunnes kiellolle löytyy riittävät perusteet - hieman samaan tapaan kuin oikeuden edessä ollaan syyttömiä, kunnes toisin todetaan.